Minä olin nukke

Istun hyllyllä kuten kaikki muutkin. Hiukseni ovat pölyssä. Minuun ei ole koskettu vuosiin. Ne jotka omistavat minut eivät enää välitä. Heillä on tärkeämpiä asioita mielessään.

Maailmani on tämä huone, sen kalusteet. Joskus kauan sitten pääsin ulos. Oli lämmin päivä. Aurinko paistoi kirkkaasti ja minulle tarjottiin kermaleivoksia. Joskus kun tuntuu oikein pahalta, muistelen niiden makua.

Ulkona oli kaunista. Ulkona oli värejä. Täällä on vain pölyä ja harmautta. Muistan myös ulkomaailman äänet. Siellä oli musiikkia ja millaista se olikaan. Täällä kuulen vain hiirten rapinan seinien sisällä. Toisinaan oven tuolta puolen kuuluu ääniä. Puhetta ja naurua. Ehkä omistajani pitävät teekutsuja. Sellaisia kuin minulle ja muille nukeille pidettiin kun meillä vielä leikittiin.

Sellaiset kutsut olivat mukavia. Kauniiksi pukeutunut nainen tuli ja tarjosi meille herkkuja joita kutsuttiin marengeiksi. Muut nuket eivät syöneet mutta minä söin. Nainen hymyili ja sanoi minua kultasekseen.

Kerran minut puettiin sievään mustaan mekkoon ja vietiin erään sedän eteen. Minulle sanottiin että setää piti kutsua “isäksi” mutta en ymmärtänyt miksi. Tämä setä kertoi että hänen “vaimonsa” oli kuollut. Kysyin miksi asiasta kerrottiin minulle. Setä suuttui ja huusi etten välittänyt “äitini kuolemasta. Kysyin mikä “äiti” on ja setä komensi viemään minut pois.

Siitä asti olen istunut hyllyllä ja kuunnellut hiirten rapinaa.

Joskus huoneeseen tulee nainen joka tarjoaa minulle ruokaa. Joskus se on hyvää joskus syömäkelvotonta. Välillä minut viedään sen sedän luo jota kaikki sanovat “isäkseni”. Kun tämä tapahtuu, puetaan minut sievään pitsimekkoon ja kiharani järjestetään.

Sitten minut viedään suureen huoneeseen jossa on paljon kirjoja ja setä katsoo minua. Hän pyytää että, leikkisin mutta enhän minä osaa, ja minut viedään pois.

Eräänä päivänä (Luulisin että se oli viikko sitten) nainen joka ilmoitti olevansa “talouden hoitaja” tuli puhumaan kanssani. Hän kertoi että “isäni” oli kuollut ja minä olisin tästä lähtien talon “nuori armo”. Sitten hän puki minut mustaan ja vei minut katsomaan “isääni”

Nainen sanoi myös että minä saisin “holhoojan” joka palaisi pian Intiasta ja toisi minulle kauniita nukkeja. Minä kysyin että enkö minäkin ollut nukke. Nainen nauroi ja kertoi että olin oikea elävä tyttö ja vieläpä varsin rikas sellainen. Pyysin lupaa mennä huoneeseeni.

Ja nyt minä istun hyllyllä, hiukset pölyssä ja odotan että holhooja tulee ja leikkii minulla.

Loppu

Kiitos valokuvaamisesta Kukkaisvarkaalle. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.

Ensimmäisenä asunani toimi rakas taftimekkoni ja päähine jonka tein vuosia sitten. Toisen asun mekko on Moi-même-moitién, wristcuffit ja rusetin olen tehnyt itse ja koru on Alchemy gothicin mallistoa. Molempien asujen kenkinä toimivat Douple deckerin rokkiponit.

Mademoiselle Parapluie.