Sunday 21 June 2009

Elämäntapatarjonta

Vaikka lolita nähdään useimmiten vain pukeutumistyylinä, niin useat brändit palvelevat myös elämäntavallisia tarpeitamme. Nämä tuotteet voivat olla hyödyllisiä, kauniita tai hemmetin outoja. Tarjolla on kaikkea kosmetiikasta aina yöpukuihin ja jopa sisustuselementteihin.

Hyödylliset.

Jotkin lolitabrändit, kuten Moi-même-moitié, tarjoavat asiakkailleen kosmetiikkaa, jonka voinee laskea jollain tasolla hyödyllisiksi elämäntapatuotteiksi. Oletusarvoisesti brändien tarjoaman kosmetiikan uskoisi olevan laadukasta kuten tarjolla olevien vaatteidenkin.

Kosmetiikan lisäksi myös peilit, päivänvarjot ja yöpuvut voivat jossain määrin olla hyödyllisiä tuotteita joiden omistaminen voi olla esteettisesti tyydyttävää. Toki ilman brändipeiliä tulee toimeen ja kaikki osaavat valita yöpukunsakin tavallisestakin kaupasta mutta niiden omistaminen on juuri sitä miksi lolita on tarkoitettukin: Hauskaa.

Henkilökohtaisesti voin sanoa että, jos minulle tarjottaisiin Moi-même-moitién huulipunaa tai yöpukua, niin tarttuisin tarjoukseen yksinkertaisesti koska se vain olisi niin lesoa (Sisäinen brändihoro jne.)












Kauniit

Kukapa ei olisi joskus unelmoinut omistavansa nenäliinan tai korurasian suosikkibrändiltään. Ne ovat vain kauniita vaikka varsinainen käyttötarkoitus puuttuu. Kukaan ei halua niistä nenäänsä brändirättiin. Sellaisella voi korkeintaan taputella silmänalusiaan hautajaisissa, häissä tai muissa vastaavissa. Nenäliinan tarpeessa oloeva lolita toimii kuten kaikki muutkin: Turvautuu paperiin.
Mitä korurasioihin tulee, kukaan ei halua rasiaa jonka hinnalla saa siihen täytteet.

Miksi näitä sitten ostellaan? Syy on yksinkertainen. Ne ovat kauniita. Niitä on kiva katsella ja esitellä muille. Muistan jonkun suomilolin joskus kertoneen omistavansa Moi-même-moitién kylpypyyhkeen. Käyttikö hän sitä siihen mihin pyyhkeitä yleensä käytetään? En tiedä. Omisti kuitenkin ja piti paljon.










Hemmetin oudot


Miten olisi brändimaapallo sisään istutellu shakkilaudalla? Tai vaikkapa lamppu? Vsai pidätkö sittenkin eniten omasta täysin toimivasta aurinkokuntamallistasi? Tässä kategoriassa kaikki käy. Tavaroilla ei varsinaisesti ole minkäänlaista käyttötarkoitusta. Ne vain ovat outoja.

Näiden ostaminen on jo todellisen brändihorouden osoitus ja sitä voi harrastaa jos on todella paljon ylimääräistä rahaa eikä sillä hetkellä todellakaan keksi mitään tähdellisempää ostosta. Kukaan ei varmaan koskaan tule tarvitsemaan mitään tämän kategorian tuotteista jollei sitten ole erittäin elämäntapapainotteinen lolita. Tosin henkilökohtainen mielipiteeni on että antiikkinen maapalla sisäänrakennetulla shakkipöydällä saa enemmän skenepisteitä kuin uusituotanto, olkoonkin Victorian maidenin.

Kuvat: Moi-même-moitié, Victorian maiden, Alice an the pirates ja Innocent world. Klikkaamalla saat kuvia isommaksi.

Mademoiselle Parapluie.

Saturday 20 June 2009

Lolita ja täydellisyys.

Muutamia kuukausia sitten Enfant Terriblessä nousi tulista keskustelua siitä miksi lolitan tulee olla täydellistä. Oikeastaan kyse oli ennemminkin siitä että miksi pitää pyrkiä täydellisyyteen. Keskustelu sivusi myös lolitassa ajoittain ilmenevää elitismiä ja italolien halveksuntaa.

Totuus kuitenkin on että lolitaa voi sanoa elitistiseksi tyyliksi. Vaatteiden laatua painotetaan joka välissä ja alushameen unohtamista voi joissain piireissä verrata yläosattomuuteen. Lolitassa on tietyt säännöt joiden rikkomisen jälkeen asuaan ei voi enää kutsua lolitaksi. Tämä kuullostaa monen ihmisen korvaan erittäin kovalta mutta lolitan suhteen asiat ovat näin.

Tasaisin väliajoin yhteisön sisältä kuitenkin kuuluu kritiikkiä tätä säännöstöä kohtaan. Usein kyse on asioista joita voi/ei voi yhdistää lolitaan. Näkyvin esimerkki tästä on ollut cyberlolita. Väitteilijöitä löytyy puolesta ja vastaan mutta kuten eräs ystäväni sanoi, jos pidät siitä ja saat sen toimimaan, se on lolitaa. Kaikki riippuu siis kyvystäsi yhdistellä asioita asuusi.
Yleisesti ottaen cyberin yhdistämistä lolitaan vastustetaan koska tyylien lähtökohdat ovat niin etäällä toisistaan. Lolita on vanhanaikaista, siveää ja suloista, cyber taas futuristista, ei niin siveää ja rajua. Näiden kahden maailman yhdistäminen ei välttämättä ole kaikista helpoin haaste.

Mitä sitten on täydellisyys lolitassa? Noudatammeko kaikki Novalan järjettömiä ohjeita ollaksemme maailman täydellisimpiä pikkuloleja? No emme. Maksammeko itsemme kipeiksi brändin perässä? Jos haluamme niin totta kai. (Itselläni on lolitan suhteen harvinaisen kallis maku. Suosikkibrändini eivät todellakaan ole sieltä edullisimmasta päästä.) Onko ainoa täydellinen lolita Biblen mainoskuvien ammattilaisten stailaama ja laittama malli? No ei tasan ole. Persoonallinenkin lolita voi olla täydellistä. Jokaisella on oikeus itse määrittää mitä täydellisyys merkitsee juuri hänelle itselleen.
Osalle täydellisyys merkitsee sitä että saa pukeutua kerran tai pari kuussa upeaan asukokonaisuuteen ja esitellä sitä kaikille loliystävilleen ilman mitään ideologista hapatusta. Toiset taas nauttivat yhdistäessään lolitaan elämäntavallisia elementtejä.

Tähän kysymykseen liittyy myös eräs toinen kysymys. Pitääkö täydellisen lolitan olla täydellinen ihminen? Ei jos täydellisyyden määrittää vaatekaapin koolla. Silloin lolitan suurimmaksi roolimalliksi vois nostaa Momokon kirjasta Shimotsuma Monogatari. Täydellisen vaatekaapin omaava, itsekäs pikkutyttö ei kuitenkaan vastaa kaikkien mielikuvaa täydellisyydestä.
Mademoiselle Friandise kirjoitti jonkin aikaa sitten omasta lolitaraamatustaan. Kyseessä on kirja nimeltä Pikku prinsessa. Kirjan päähenkilö Sara Crewe vastaa ainakin mielestäni lolitaideaalia paremmin kuin itseensä keskittyvä Momoko.
Nämä kaksi ovat kuitenkin vain esimerkkejä. Jokaisella on oikeus kehittää oma ideaalinsa. Koska olen jo aiemmin kirjoittanut omastani niin en puutu siihen nyt.

Loppujen lopuksi täydellinen lolita on yhtä vaikea määritellä kuin täydellinen ihminen. Aihetta ei vain voi käsitellä objektiivisesti. Jokaisella on mielipiteensä asiasta eikä mitään niistä voi väittää vääräksi.

Mademoiselle Parapluie

Wednesday 10 June 2009

Tivolissa


Kävimme Kukkaisvarkaan ja neiti Vespan kanssa tivolissa. Oli hauskaa.


Karusellissa on pakko käydä.


"Miekin osaan ajaa!"


Neiti Vespalla oli tylsää törmäilyautoissa.


Kukkaisvaras voitti minulle Bubun.

Päällä oli Moitien JSK, Innocent Worldin cutsew, henkkamaukan sukat ja itsetehty rusetti.

Mademoiselle Parapluie