So I was surprised with a bachelorette party. It was one of the nicest days of my life. The theme was the French revolution and I was the poor, unfortunate royalist queen.
Everybody had gone through so much trouble to organze this and I can not tell how grateful I am to have such good friends.
Mari had even made this awesome game for us to play! It was so much fun.
And thus I lost my crown.
I wore
Hat: From a litlle boutique and customized with a holy bunch of tulle.
Shirt: Second hand
Dress: Juliette & Justine
Stockings: Seppälä
Shoes: Given to me by Mari
Rosette: Made by my lovely friends (It's the royalist colours)
I must thank my friends again for organazing this and especially Mari and Kata who did most of the work. I am more grateful and touched than I can put in words.
Mademoiselle Parapluie.
Ps. No using the pictures then as Sanni took them.
Flowerthief loves his weird angles. I must admit it's quite cute...
So yesterday I returned from Easter in Joensuu. Yes I visited Mokkamaa again, no you're not getting any pictures (well maybe one. About my dog. And not in this post.) Anyways I of course did what I always do which means once again I went to the library! (I should really think other places to wear lolita... Maybe the museum).
I went for a sort of an old schoolish look today. Black and white is such a classic combination and the blouse just fits old school style quite perfectly.
I wore:
Hat: Vintage
Shirt: Baby the stars shine bright
Necklace: Ofelia market, I can't remeber the shop though.
Kukkaisvaras ja minä pidimme pienimuotoisen photoshootin lähellä kotiani. Oli vähän viileää mutta ei se mitään. Uudet vaatteet kaipasivat esittelyä. Kuvia saa taas klikkaamalla isommaksi.
You know her name...
You know her ways...
Madame Blue.
Päällä oli Hattu ja paita: Vintage Kaulakoru: AT uniikkikappale. Hame: Harajuku maiden Sukkahousut: Vogue Kengät: Mekka
Istun hyllyllä kuten kaikki muutkin. Hiukseni ovat pölyssä. Minuun ei ole koskettu vuosiin. Ne jotka omistavat minut eivät enää välitä. Heillä on tärkeämpiä asioita mielessään.
Maailmani on tämä huone, sen kalusteet. Joskus kauan sitten pääsin ulos. Oli lämmin päivä. Aurinko paistoi kirkkaasti ja minulle tarjottiin kermaleivoksia. Joskus kun tuntuu oikein pahalta, muistelen niiden makua.
Ulkona oli kaunista. Ulkona oli värejä. Täällä on vain pölyä ja harmautta. Muistan myös ulkomaailman äänet. Siellä oli musiikkia ja millaista se olikaan. Täällä kuulen vain hiirten rapinan seinien sisällä. Toisinaan oven tuolta puolen kuuluu ääniä. Puhetta ja naurua. Ehkä omistajani pitävät teekutsuja. Sellaisia kuin minulle ja muille nukeille pidettiin kun meillä vielä leikittiin.
Sellaiset kutsut olivat mukavia. Kauniiksi pukeutunut nainen tuli ja tarjosi meille herkkuja joita kutsuttiin marengeiksi. Muut nuket eivät syöneet mutta minä söin. Nainen hymyili ja sanoi minua kultasekseen.
Kerran minut puettiin sievään mustaan mekkoon ja vietiin erään sedän eteen. Minulle sanottiin että setää piti kutsua “isäksi” mutta en ymmärtänyt miksi. Tämä setä kertoi että hänen “vaimonsa” oli kuollut. Kysyin miksi asiasta kerrottiin minulle. Setä suuttui ja huusi etten välittänyt “äitini kuolemasta. Kysyin mikä “äiti” on ja setä komensi viemään minut pois.
Siitä asti olen istunut hyllyllä ja kuunnellut hiirten rapinaa.
Joskus huoneeseen tulee nainen joka tarjoaa minulle ruokaa. Joskus se on hyvää joskus syömäkelvotonta. Välillä minut viedään sen sedän luo jota kaikki sanovat “isäkseni”. Kun tämä tapahtuu, puetaan minut sievään pitsimekkoon ja kiharani järjestetään.
Sitten minut viedään suureen huoneeseen jossa on paljon kirjoja ja setä katsoo minua. Hän pyytää että, leikkisin mutta enhän minä osaa, ja minut viedään pois.
Eräänä päivänä (Luulisin että se oli viikko sitten) nainen joka ilmoitti olevansa “talouden hoitaja” tuli puhumaan kanssani. Hän kertoi että “isäni” oli kuollut ja minä olisin tästä lähtien talon “nuori armo”. Sitten hän puki minut mustaan ja vei minut katsomaan “isääni”
Nainen sanoi myös että minä saisin “holhoojan” joka palaisi pian Intiasta ja toisi minulle kauniita nukkeja. Minä kysyin että enkö minäkin ollut nukke. Nainen nauroi ja kertoi että olin oikea elävä tyttö ja vieläpä varsin rikas sellainen. Pyysin lupaa mennä huoneeseeni.
Ja nyt minä istun hyllyllä, hiukset pölyssä ja odotan että holhooja tulee ja leikkii minulla.
Loppu
Kiitos valokuvaamisesta Kukkaisvarkaalle. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.
Ensimmäisenä asunani toimi rakas taftimekkoni ja päähine jonka tein vuosia sitten. Toisen asun mekko on Moi-même-moitién, wristcuffit ja rusetin olen tehnyt itse ja koru on Alchemy gothicin mallistoa. Molempien asujen kenkinä toimivat Douple deckerin rokkiponit.
.jpg)
