Ihanteista.

Pyrkimys täydellisyyteen ja kauneuden tavoittelu

Yksi syy jonka takia aloitin pukeutumaan lolitaan oli varmaankin se että olen hyvin esteettinen ihminen ja haluan aina pyrkiä kauneuteen ja harmoniaan. Lolita jotenkin miellytti kauneuden tajuani ja ennen kuin huomasinkaan olin koukussa.
Nyt harrastettuani muutaman vuoden olen alkanut tavoitella täydellisyyttä. Tiedän että sen saavuttaminen tulee olemaan lähes mahdotonta mutta tahdon yrittää, koska perfektionismi on minulle tärkeä osa lolitaa.

Täydellisyyteen kuuluu paljon enemmän kuin pelkkä ulkonäkö ja pukeutuminen. Haluan osata myös käyttäytyä vaatteisiini sopivalla tavalla. Lolitavaatteet ovat niin kalliita etten halua häpäistä niiden arvoa silmissäni käyttäytymällä kuin joku sivistymätön henkilö. Tahdon myös vakaasti parantaa luonnettani, kuten Marchin tytöt tekivät, taistellen luonteeni vikoja vastaan. Toivoisin että useammat tytöt kokeilisivat tätä.

Yleisesti ottaen Täydellisyys on jotain saavuttamonta, ihanne jota kohti pyritään. Tavallaan mitä lähemmäs ihannettaan pääsee sitä kauemmas se tuntuu siirtyvän. Ehkä ihannetta ei kaikessa täydellisyydessään ole tarkoitettu saavutettavaksi vaan pikemminkin antamaan toivoa paremmasta ja kauniimmasta tulkevaisuudesta.

Kauneus on minulle rakkauden ilmaisu. Haluan tehdä ympäristäni ja itseni kauniiksi niille joista välitän ja joita rakastan. Haluan pyrkiä kauneuteen elämäni jokaisella osa-alueella.
Kauneus on kuitenkin vähemmän kaukainen tavoittelun kohde kuin Täydellisyys. Kaunista voi olla lähes mikä vain tai kuka vain. Jokaisessa on jotain mikä on kaunista. Joku voi sanoa että kauneuden tavoittelu on turhaa jollei samalla tavoittele jotain "hienompaa" ominaisuutta. Tämä joku on kuitenkin väärässä. Kauneus itsessään on korvaamatonta.

Hyvät käytöstavat ja romanttisuuden kaipuu

Mielestäni lolitaan on aina kuulunut hienostuneiden käytöstapojen arvostaminen ja hallitseminen. Lolita on kuitenkin pohjimmiltaan jonkinlaista prinsessaleikkiä eivätkä prinsessat voi käyttäytyä huonosti. Sitäpaitsi Kauneus ei ole täydellistä ilman tapain sivistystä. En voi koskaan ymmärtää ihmisiä joiden mielestä hyvät käytöstavat ovat turhaa hapatusta ja suoranaista typeryyttä. Kunpa he ymmärtäisivät kuinka typerältä itse vaikuttavat.

Täytyy kuitenkin myöntää että en vielä koe itseäni täysin vapaaksi pahoista tavoista. On tiettyjä pahoja ja suorastaan ällöttäviä tapoja joista haluan päästä eroon.

Romantiikka ei pohjimmiltaan ole sitä Harlekiiniromaanien kannattamaa vetelää siirappia vaan jotain paljon traagisempaa ja puhtaampaa. Ja kauhistuttavampaa. Minulle Romantiikka on vampyyrejä, kuunloistetta ja goottilaisia raunioita. Se on myös pieniä arkisia tekoja joilla ilahduttaa Kukkaisvarasta. Se on suurellisia eleitä tai kupillinen kuumaa teetä aamuisin.

On ymmärrettävää että kaikki eivät yhdistä romantiikkaa ja lolitaa. Lolitan tulisi olla puhdasta ja viatonta ja epäseksuaalista. Mutta mitä on neito ilman ihailijoitaan? Tuohon kysymykseen sisältyy syy jonka takia Romantiikka on mielestäni erottamaton osa lolitaa. Omassa tapauksessani eritoten kauhuromantiikka.

Synkkyyden ja söpöyden yhdistelmä

Ei ole sattumaa että kun innostuin lolitasta, tyylikseni muotoutui (eräiden hyvin kaameiden sweetkokeilujen kautta) lolitan synkempi muoto gothic lolita. Pikemminkin se oli täysin ennalta-arvattavaa. Goottiestetiikka on kuitenkin kiehtonut minua koko elämäni ajan. Tämä viehtymys alkoi itseasissa liiallisesta annostuksesta Addams Familya, mutta se ei oikeastaa kuulu tähän (vaikka Wednesday onkin tyyli-idolini).

Viehtymykseeni kaikkeen synkkään ja kauniiseen punoutuu myöskin juonne vampyrismiä. En ole koskaan pelännyt sitä että joku puree kaulaani vaan se on aina tuntunut kiehtovalta ajatukselta. Tavallaan osa lolitan viehätyksestä on aina ollut minulle, mahdollisuus tuoda esiin omaa käsitystäni romanttisesta ja ihanasta vampyyrineitokaisesta ja viattomasta pahuudesta.

Vaatteet persoonan ja elämäntavan jatkeena

Lolita on aina tuntunut sopivalta tavalta pukeutua persoonallisuuteni ja elämäntapani kannalta. Tavallaan siirtyminen normaaleista vaatteista lolitaa oli niin luonnollinen ja miellyttävä etten itse edes huomannut asiaa. Lolitasta tuli tavallaan osa elämäntapaani. Tämä varmaan tarkoittaa sitä että olen sellainen pelätty elämäntapalolita.

Kaikille tällainen ajattelu ei kuitenkaan sovi. Joillekin lolita on vain yksi osa elämää, ikään kuin harrastus. Se on ymmärrettävää sillä lolitavaatteet voivat olla hieman vaikeita päivittäisessä elämässä. Lolita voi olla antoisa harrastus siinä missä elämätapakin. Minulle se on osa edelläkuvattua elämäntapaa.

Mademoiselle Parapluie