Syksyasusteet top5

Autumn's galore by Mimi_elizabetha featuring Christian Louboutin shoes

Kuten jotkut varmaan muistavatkin julkaisin kesän alussa postauksen jossa oli hyvin samantapainen kuva kuin tässä nyt. Nyt ei kuitenkaan ole kysen kesästä vaan syksystä. Suomessa on onneksemme neljä vuoden aikaa joka tarkoittaa että voimme käyttää lolitaa sen jokaisessa muodossa. Syksyllä alan jälleen käyttää sametteja ja raskaampia kankaita ja pakkaan kevyet puuvillat ja sifongit odottamaan kevättä. Mutta nyt kuitenkin asiaan.

SYYSASUSTEET TOP5

1. Sateenvarjo. Ilman kunnollista sateenvarjoa en pärjäisi suomen syksyssä. Setissä näkyvistä sateenvarjoista kolme on brollies galoren valikoimaa ja sen viimeisen otin vain siksi että sen turkistrimmaus on vaan niin siisti.

2. Lämmin hattu. Oli se sitten huopainen lierihattu, sievä pilleri tai rento baskeri niin syyshattu on tärkeä osa asuani kun sateinen kausi jälleen alkaa. Pitääkin koristella omani ennen niitä mainittuja sateita.

3. Hanskat. Tänä vuonna olen erityisen kiinnostunut kirkkaanpunaisista hanskoista. Ne olisivat kiva piristys harmaaseen arkeen ja ankeaan Joensuuhun.

4. Viitat. Suomessa viitat ovat liian kylmiä talvikäyttöön joten syksyisin minulla on mahdollisuus hyödyntää viittojani joita onkin kertynyt jo muutamia. Olen suunnitellut tekeväni uuden villakankaasta.

5. Saappaat ja nilkkurit. Syksy on juuri oikea aika kaivaa kaapista ne viktoriaanisia varsikenkiä muistuttavat ihastuttavat nilkkurit. Vanhaa paria voi piristää uusilla nauhoilla ja kunnon kiillotuksella.

Näiden lisäksi tarvitaan vain lämpöinen villatakki ja lukuhuopa johon kääriytyä kun ulkona sataa ja haluaa vain lukea Edgar Allan Poen runoja oman kattonsa alla, teekuppi käden ulottuvilla.

Mademoiselle Parapluie.

Tyyli-idolit.

Tänään ostimme Addams family-elokuvan josta muistui mieleeni ah niin ihana Wednesday. Wednesday on yksi tyyli-idoleistani (Inhoan sanaa tyyli-idoli). Hän on hyvin gootti ja edustaa kenties synkempää puolta pukeutumisessani. Joskus mietin vieläkin värjääväni hiukseni mustaksi ihan vain muistuttaakseni enemmän Wednesdayta.
Wednesday vaikutti minuun suuresti lapsena. Tyyli, luonne ja käytös olivat jotain jota ihailin kyseisessä neidissä.

Wednesdayn tyyli on hyvin yksinkertainen. Musta valkeakauluksinen mekko joka on melkein kuin koulupuku ja sileät letitetyt hiukset. Juhlissa hän pukeutuu äitinsä tavoin upeaan goottiunelmaan. Uskon kuitenkin että jos Addams Familystä tehtäisiin uudelleen filmatisointi niin Wednesday saattaisi olla lolita.
Mana on ensimmäisiä lolita-idolejani. Onhan suosikkimerkkini kuitenkin Moi-Même-moitié. Mana on se josta imen eleganssia ja ultimaattista loleutta (kyllä Mana on silmissäni the ultimate lolita).

Mana on yksinkertaisesti kaunis, elegantti ja aivan ihastuttava. Rakastan hänen tyyliään joka ei ole aivan niin supernäyttävä kuin nykyiset lolitatyylit usein ovat. Manassa yhdistyvät goottiromanttinen glamouri viktoriaaniseen sopivaisuuteen ja siksi hän on yksi tyyli-idoleistani (Inhoan yhä edelleen mutten parempaakaan keksi).

Nämä kaksi ovat varmaan tärkeinmmät tyyli-idolini tällä hetkellä. Lisäksi arvostan Diorin 50-luvun estetiikkaa ja viktoriaanista pukeutumista. Toiveeni olisi saada turnyyri seuraavaan lolitahameeseeni. Suunnitelmakin on jo valmiina. Toivottavasti se vain onnistuu.

Mademoiselle Parapluie

Teekutsut II

Teekutsumme, joiden piti alunperin olla Herttoniemen kartanonpuistossa, siirrettiin sateen takia kahvila Kappeliin, Esplanadin puistoon. Otimme melko syrjäisen pöydän mutta jouduimme tästä huolimatta matkailunähtävyydeksi.

Paikalla olivat neidit Parapluie, Friandise ja Absurde ja kuvaajana toimi Kukkaisvaras. Kahvilassa nautimme herkuista ja vanhanaikaisista seurapeleistä joita emäntämme Mademoiselle Friandise oli valmistanut etukäteen.


Kahvilasta siirryimme Kamppiin hiukan ostoksille ja kuvaamaan. Koska Kukkaisvaras ja minä olimme jo suorittaneet tarvittavat ostokset emme ostaneet mitään. Mademoiselle Friandise sen sijaan hankki itselleen uudet upeat saapikkaat.

Emme näe pahaa, emme kuule pahaa, emmekä puhu pahaa.

Kampista siirryimme hurmaavaan teekauppaan jonka Kukkaisvaras ja minä olimme löytäneet aiemmin viikolla. Jokainen kutsutuista neideistä osti kaupasta teetä. Myyjä oli hyvin ystävällinen ja antoi meidän ottaa kuvia kaupassaan. Ostin kaupasta viikon aikana yhteensä kolmea teelaatua ja luulen että putiikista tulee osa virallista Helsinkikierrostani.

Lopuksi vielä asukuva.
Hattu: Itsetehty
Koru: Lahja
Paita Vintage
Hame: Moitié
Sukat: Random
Kengät: Gabor

Animecon.

Tiara ja kaulakoru: Alchemy gothic
Paita: Thalesin käsialaa
Hame: Moitié
Kengät: Kirppis

Tiara: Alchemy gothic
Koru: Itsetehty
Paita, laukku ja kengät: Kirppis
Mekko: Moitié
Sukat: Random

Animeconissa ei ollut hirveästi kiinnostavaa ohjelmaa eikä pukuloistokaan ollut kaikilta osiltaan laadukas. Värikästä kuitenkin oli. Kävimm e katsomassa pari paneelia ja vierailimme viuhkatyöpajassa. Muuten vain hengailimme päättömästi.

Mademoiselle Parapluie

Elämäntapatarjonta

Vaikka lolita nähdään useimmiten vain pukeutumistyylinä, niin useat brändit palvelevat myös elämäntavallisia tarpeitamme. Nämä tuotteet voivat olla hyödyllisiä, kauniita tai hemmetin outoja. Tarjolla on kaikkea kosmetiikasta aina yöpukuihin ja jopa sisustuselementteihin.

Hyödylliset.

Jotkin lolitabrändit, kuten Moi-même-moitié, tarjoavat asiakkailleen kosmetiikkaa, jonka voinee laskea jollain tasolla hyödyllisiksi elämäntapatuotteiksi. Oletusarvoisesti brändien tarjoaman kosmetiikan uskoisi olevan laadukasta kuten tarjolla olevien vaatteidenkin.

Kosmetiikan lisäksi myös peilit, päivänvarjot ja yöpuvut voivat jossain määrin olla hyödyllisiä tuotteita joiden omistaminen voi olla esteettisesti tyydyttävää. Toki ilman brändipeiliä tulee toimeen ja kaikki osaavat valita yöpukunsakin tavallisestakin kaupasta mutta niiden omistaminen on juuri sitä miksi lolita on tarkoitettukin: Hauskaa.

Henkilökohtaisesti voin sanoa että, jos minulle tarjottaisiin Moi-même-moitién huulipunaa tai yöpukua, niin tarttuisin tarjoukseen yksinkertaisesti koska se vain olisi niin lesoa (Sisäinen brändihoro jne.)

Kauniit

Kukapa ei olisi joskus unelmoinut omistavansa nenäliinan tai korurasian suosikkibrändiltään. Ne ovat vain kauniita vaikka varsinainen käyttötarkoitus puuttuu. Kukaan ei halua niistä nenäänsä brändirättiin. Sellaisella voi korkeintaan taputella silmänalusiaan hautajaisissa, häissä tai muissa vastaavissa. Nenäliinan tarpeessa oloeva lolita toimii kuten kaikki muutkin: Turvautuu paperiin.
Mitä korurasioihin tulee, kukaan ei halua rasiaa jonka hinnalla saa siihen täytteet.

Miksi näitä sitten ostellaan? Syy on yksinkertainen. Ne ovat kauniita. Niitä on kiva katsella ja esitellä muille. Muistan jonkun suomilolin joskus kertoneen omistavansa Moi-même-moitién kylpypyyhkeen. Käyttikö hän sitä siihen mihin pyyhkeitä yleensä käytetään? En tiedä. Omisti kuitenkin ja piti paljon.

Hemmetin oudot

Miten olisi brändimaapallo sisään istutellu shakkilaudalla? Tai vaikkapa lamppu? Vsai pidätkö sittenkin eniten omasta täysin toimivasta aurinkokuntamallistasi? Tässä kategoriassa kaikki käy. Tavaroilla ei varsinaisesti ole minkäänlaista käyttötarkoitusta. Ne vain ovat outoja.

Näiden ostaminen on jo todellisen brändihorouden osoitus ja sitä voi harrastaa jos on todella paljon ylimääräistä rahaa eikä sillä hetkellä todellakaan keksi mitään tähdellisempää ostosta. Kukaan ei varmaan koskaan tule tarvitsemaan mitään tämän kategorian tuotteista jollei sitten ole erittäin elämäntapapainotteinen lolita. Tosin henkilökohtainen mielipiteeni on että antiikkinen maapalla sisäänrakennetulla shakkipöydällä saa enemmän skenepisteitä kuin uusituotanto, olkoonkin Victorian maidenin.

Kuvat: Moi-même-moitié, Victorian maiden, Alice an the pirates ja Innocent world. Klikkaamalla saat kuvia isommaksi.

Mademoiselle Parapluie.

Lolita ja täydellisyys.

Muutamia kuukausia sitten Enfant Terriblessä nousi tulista keskustelua siitä miksi lolitan tulee olla täydellistä. Oikeastaan kyse oli ennemminkin siitä että miksi pitää pyrkiä täydellisyyteen. Keskustelu sivusi myös lolitassa ajoittain ilmenevää elitismiä ja italolien halveksuntaa.

Totuus kuitenkin on että lolitaa voi sanoa elitistiseksi tyyliksi. Vaatteiden laatua painotetaan joka välissä ja alushameen unohtamista voi joissain piireissä verrata yläosattomuuteen. Lolitassa on tietyt säännöt joiden rikkomisen jälkeen asuaan ei voi enää kutsua lolitaksi. Tämä kuullostaa monen ihmisen korvaan erittäin kovalta mutta lolitan suhteen asiat ovat näin.

Tasaisin väliajoin yhteisön sisältä kuitenkin kuuluu kritiikkiä tätä säännöstöä kohtaan. Usein kyse on asioista joita voi/ei voi yhdistää lolitaan. Näkyvin esimerkki tästä on ollut cyberlolita. Väitteilijöitä löytyy puolesta ja vastaan mutta kuten eräs ystäväni sanoi, jos pidät siitä ja saat sen toimimaan, se on lolitaa. Kaikki riippuu siis kyvystäsi yhdistellä asioita asuusi.
Yleisesti ottaen cyberin yhdistämistä lolitaan vastustetaan koska tyylien lähtökohdat ovat niin etäällä toisistaan. Lolita on vanhanaikaista, siveää ja suloista, cyber taas futuristista, ei niin siveää ja rajua. Näiden kahden maailman yhdistäminen ei välttämättä ole kaikista helpoin haaste.

Mitä sitten on täydellisyys lolitassa? Noudatammeko kaikki Novalan järjettömiä ohjeita ollaksemme maailman täydellisimpiä pikkuloleja? No emme. Maksammeko itsemme kipeiksi brändin perässä? Jos haluamme niin totta kai. (Itselläni on lolitan suhteen harvinaisen kallis maku. Suosikkibrändini eivät todellakaan ole sieltä edullisimmasta päästä.) Onko ainoa täydellinen lolita Biblen mainoskuvien ammattilaisten stailaama ja laittama malli? No ei tasan ole. Persoonallinenkin lolita voi olla täydellistä. Jokaisella on oikeus itse määrittää mitä täydellisyys merkitsee juuri hänelle itselleen.
Osalle täydellisyys merkitsee sitä että saa pukeutua kerran tai pari kuussa upeaan asukokonaisuuteen ja esitellä sitä kaikille loliystävilleen ilman mitään ideologista hapatusta. Toiset taas nauttivat yhdistäessään lolitaan elämäntavallisia elementtejä.

Tähän kysymykseen liittyy myös eräs toinen kysymys. Pitääkö täydellisen lolitan olla täydellinen ihminen? Ei jos täydellisyyden määrittää vaatekaapin koolla. Silloin lolitan suurimmaksi roolimalliksi vois nostaa Momokon kirjasta Shimotsuma Monogatari. Täydellisen vaatekaapin omaava, itsekäs pikkutyttö ei kuitenkaan vastaa kaikkien mielikuvaa täydellisyydestä.
Mademoiselle Friandise kirjoitti jonkin aikaa sitten omasta lolitaraamatustaan. Kyseessä on kirja nimeltä Pikku prinsessa. Kirjan päähenkilö Sara Crewe vastaa ainakin mielestäni lolitaideaalia paremmin kuin itseensä keskittyvä Momoko.
Nämä kaksi ovat kuitenkin vain esimerkkejä. Jokaisella on oikeus kehittää oma ideaalinsa. Koska olen jo aiemmin kirjoittanut omastani niin en puutu siihen nyt.

Loppujen lopuksi täydellinen lolita on yhtä vaikea määritellä kuin täydellinen ihminen. Aihetta ei vain voi käsitellä objektiivisesti. Jokaisella on mielipiteensä asiasta eikä mitään niistä voi väittää vääräksi.

Mademoiselle Parapluie

Tivolissa

Kävimme Kukkaisvarkaan ja neiti Vespan kanssa tivolissa. Oli hauskaa.

Karusellissa on pakko käydä.

"Miekin osaan ajaa!"

Neiti Vespalla oli tylsää törmäilyautoissa.

Kukkaisvaras voitti minulle Bubun.

Päällä oli Moitien JSK, Innocent Worldin cutsew, henkkamaukan sukat ja itsetehty rusetti.

Mademoiselle Parapluie