Lolita: a movement? (Sorry guys, it's still finnish.)

Viimeaikoina olen pohtimut että olisiko lolita kansanliike. Lolitan innoittamana on syntynyt kauppoja, taidetta ja tapahtumia (Innocent Seraphim Amerikassa, Creme de la garderobe Suomessa ja Lolitaloppis ruotsissa). Lolitan tiimoilta on julkaistu lehtiä niin netissä kuin ihan aikuisten oikeasti paperimuodossakin. Japanissa on julkaistu lolitoille suunnattua animea ja elokuvia (Shimotsuma monogatari ja uudempi tapaus jonka nimeen jotenkin liittyi rococoo), ja kirjoitettu kirjoja.
Länsimaiset harrastajat ovat tehneet lyhyitä dokumenttejä ja käsittääkseni pitempää ollaan kuvaamassa ihan ammattilaisvoimin. Lolitan ympärille perustetaan blogeja lähes viikoittain jo yksistään Suomessa ja mikä lieneekään tilanne maailmalla. Hakusanalla lolita style haettessa googlen blogihaussa osumia 282 000 tulosta. Lolitat ovat perustaneet EGL-communityn ja Enfant terriblen. Voidaanko näitä kaikkia verrata esimerkiksi goottiliikkeen vastaaviin vai tyydymmekö edelleen kärsimään alakulttuurisesta alemmuuskompleksista ja pitäytymään tyylinä?

Paras argumentti lolitaliikettä vastaan on se fakta että meillä ei ole mitään yhteinäistä ideologiaa. Koko sana tuntuu olevan lolitoille melkein vastenmielinen Novalan luoman 'ideologiasäännöstön' takia. Onko Novalan luomillöa ssäännöilä loppujen lopuksi mitään tekemisstä lolitan kanssa? Ei meistä kukaan usko ystävättömyyteen tai työttömyyteen. Lolita on kallista ja rahaa ei saa ilmaiseksi.
Itse otan Novalan tekstit lähinnä miehen itsensä ideoina hänen täydellisestä lolitastaan vaikka myönnän että joissain hänen väitteissään voi olla jotain järkipohjaa. OIkeastaan koen lolitan ideologiaksi sen mikä meitä kaikkia yhdistää kuten, sievien asioiden kaipuu, eskapismi, tyttömäisyys, naisellisuus ja omaperäisyys. Tavallaan voidaan sanoa että jokainen lolita pohjaa oman henkilökohtaisen lolitaideologiansa näihin viiteen perusasiaan.

Tässä vaikeudet sitten alkavat. Suurin osa lolitoista ei halua myöntää että on pikkuruinen mahdollisuus sille että meillä on jokin hämyinen yhteinen ideologia. Voimme olla niin hörhöjä että pukeudumme ajoittain pitsiin mutta emme niin hörhöjä että liitämme siihen jonkinlaisia elämäntavallisia aspekteja yhteisönä. Se on jo liian outoa ollakseen mahdollista. Mutta tarkoittaako ideologian puute sitä että emme voi olla liike, tyylin sijaan?

Tämän selvittääksemme meidän pitää selvittää mitä liike tarkoittaa. On olemassa ideologisia liikkeitä niin kuin vaikka luonnonsuojelijat tai anarkistit. Sitten on taiteellisia liikkeitä niin kuin postmodernismi tai kubismi. Ja kolmanneksi on ulkoasuun, musiikkiin tai muuhun sellaiseen liittyviä liikkeitä kuten gootit jotka pohjimiltaan ovat hyvin samanlaisia kuin lolita. Kyse on vain hauskanpidosta musiikin tai vaatteiden parissa ilman mitään maailmaa mullistavaa sanomaa ja eikö lolitassa ole kyse juuri tästä.

Kuva Tumblerista.

Mademoiselle Parapluie