Viktoriaanisuus 2: Mekko vihreistä verhoista ja hatussa kukkoparan sulkia, viktoriaaninen pukeutuminen

Kuten yllä olevasta kuvasta ehkä arvaakin tänään puhutaan jostain joka on vaikuttanut lolitaan hyvin paljon. Ei en nyt puhu Ihmemaan Liisasta vaikka kuvassa on samaa henkeä. On kyse viktoriaanisesta aikakaudesta. Jotkut teistä ehkä muistavatkin aiemmin tekemäni artikkelin kyseisen aikakauden sisustuksesta. No tämä postaus kertoo sitten muodista ja kauneudesta. Jos haluatte lukea myös rokokoon kauneusihanteista ja muodista niin New vogue Childrenin Mari on jo kirjoittanut aiheesta artikkelin. Mutta nyt aiheeseen.

Usein puhutaan siitä miten lolita on ottanut vaikutteita viktoriaanisista lasten vaatteista ja tämä onkin hyvin totta. Tässä artikkelissa kuitenkin pohditaan mahdollisuutta inspioitua aikakauden muodista yleensä. Viktoriaaninen muoti on kuitenkin kaunista, vaikuttavaa ja ehdottoman ylellistä.


Viktoriaanisen muodin voi jakaa kahden eri siluetin aikakauteen. Ensimmäinen näistä on krinoliini joka kehittyi biedermeyerkauden painavien alushameiden käytyä hankaliksi. Krinoliini oli eräänlainen kehikko samaan tapaan kuin rokokoon panierit. Krinoliini kitenkin poikkeisi panniereistä huomattavasti. Panierit olivat litteitä edestä ja takaa kun taas krinoliini on kirjaimellisesti puolipallo. Lolitan alushame toimiikin enemmän krinoliinin kuin panierien tapaan. Lisäksi krinoliinin tukema hame oli usein vähemmän koristeltu kuin panierhameet.

Tuli kuitenkin aika jolloin epäkäytännöllinen krinoliini kyllästytti muotitietoisia naisia. Kaivattiin jotain uutta. Silloin eräs aikakauden nerokas muodinluoja keksi kasata krinoliinin vaatiman kangasmäärän takapuolen päälle. Turnyyri oli syntynyt. Turnyyri oli krinoliinia monipuolisempi hameenmalli. Siihen saattoi yhdistää miltei mitä tahansa ruseteista, laahuksiin ja röyhelöihin. Eräs suurista unelmistani onkin turnyyrimäinen lolita-asu. Ehkä se vielä jonain päivänä toteutuu.



Siluetin muuttumisesta huolimatta tietyt asiat eivät muuttuneet, vuosisadan kuluessa. Ehostamista, tai kuten aikalaiset sanoivat, maalamista paheksuttiin. Se oli huonojen naisten tapa eikä hienon naisen sopinut tehdä muuta kuin pureskella huuliaan ja nipistellä poskiaan ehostuksen korvikkeena.

Viktoriaanisen ajan hiusihanne oli kutein usein aiemminkin kiharainen ja yksi klassisimmista lolikampauksista periytyykin kuningatar Victorian hallituskaudelta. Kyse on tasaisista korkkiruuvikiharoista jotka tehdään edelleen hyvin samaan tapaan kuin silloin. Kuumennettu piippausrauta ja paljon hiusten pyöritystä.


Viktoriaanisen ajan muodista minua kiehtovat eniten surupuvut ja suremisen kulttuuri. Ajastus leskestä huntuineen, mustine silkkimekkoineen, memento morikoruin koristettuna on hyvin romanttinen erinomaisen goottilaisella tavalla. Jotenkin leski on kuin morsian, hunnutettu päästä varpaisiin ja koskematon. Suremisen etiketti oli hyvin tarkka mutta tavallaan se antoi surijalle aikaa toipua ja totutella jälleen normaaliin elämään ja sen väreihin joita lisättiin hyvin hitaasti suruasuun.



Miten yhdistää tämä estetiikka lolitaan? Ehkä voimme lisätä asuun hunnutetun hatun tai kenties vain hiukan hattuverkkoa. Tai kenties suuren huivin lämmittämään olkapäitä ja käsivarsia. Auringon porottoessa musta pitsinen päivänvarjo suojaa kalpeaa hipiäämme ja jaloissamme on nyöritettävät tai napitettavat nilkkurit. Kenties voimme hankkia turnyyrimaisen hameen tai käyttää korkeakauluksista puseroa perinteisen peterpankauluksen sijaan. Mahdollisuuksia on tuhottomasti. Mitään ei voi jättää kokeilematta.

Lisää inspiraatiota? Suosittelen lämpimästä Tuulen viemää kirjaa tai elokuvaa. Scarlettin asut ovat molemissa herkullisia. Jos sekään ei riitä niin esimerkiksi Dracula, Oopperan kummitus tai Sweeney Todd antavat huiman visuaalisen kokemuksen.

Mademoiselle Parapluie