Päivän asu ja ehostus.

Eli asuunhan siis kuuluivat vintagepaita (arvioituna 70-80-luvulta), hennez ja mauritzin villatakki, itsetehty päällyshame, Sweet-sweetin hame joka toimi alushameena, lahjaksi saadut kaulakoru ja sormus ja Gaborin kengät.

And for international readers:
Shirt: Vintage
Cardigan: H&M
Overskirt: I did it myself
Underskirt: Sweet-sweet shop
Socks: Very random
Jewelery: Gifts
Shoes: Gabor

(Huomatkaa erittäin hehkeä Gothic lolita bible, uuden kirjatelineeni päällä. Kiitos Kukkaisvarkaalle siitä ja kuvasta.)

Tänään käytin uusia tekoripsiäni ensimmäistä kertaa. Hirveät laittaa kiinni mutta enkähän opi käyttämään niitä kesään mennessä. Tällä hetkellä minulla on kahdet. Toiset ihan ihan perusmalliset (joita siis käytin tänään) ja toiset missä on strasseja. Ajattelin että laittaisin ne sitten pääsiäisenä kun menen käymään Helsingissä.

Muu meikki olikin sitä minun tyypillistä meikkiäni. Violetti luomiväri, ripsiväriä, kalpea kuulas iho ja tumman punaiset huulet. Toivottavasti niistä huulista tulee jossain vaiheessa eräänlainen tavaramerkkini. Se puna oli sen verran kallis että sietäisi tullakin.

Tässä vielä kuva meikistä peilin kautta otettuna. Älkää huomioiko kaaosta kauneuspöydälläni.

Mademoiselle Parapluie.

Finnish Catwalk, tapaaminen Mademoiselle Friandisen kanssa ja Kenkämuseo Tampereella.

Luokkamme teki tämän viikon alussa opintomatkan Helsinkiin katsomaan Finnish Catwalk-muotitapahtumaa ja Tampereella Vapriikin museoon. Retki oli ihastuttavaa vaihtelua koulussa puurtamisen väliin.
Lähdimme koulumme edestä viideltä maanantaiaamuna. Istuin luokkalaiseni Mademoiselle Nuitin vieressä. Hän on hyvin mukava vaikkakin ajoittain äkkipikainen ja synkkä. Lähes kuusi tuntia myöhemmin saavuimme Helsingin Wanhaan Satamaan ja lähdimme katsomaan Finnish Catwalkin myyntinäyttelyä talvelle 2009-2010.

Näyttelyssä oli hyvin harvoja mainitsemisen arvoisia asioita. Yhdet ihanat hanskat löysin ja näin yhdet nätit sukat. Asusteosasto oli kerrassaan upea. Mustia helmiä ja kukkia. Lisäksi oli jotain etnisiä koruja. Vöitä oli kahdellakin osastolla mutta ne eivät oikeastaan kiinnostaneet minua. Kenkiä ei ollut.

Vietettyämme kolme tuntia näyttelyssä, lähdimme majapaikkaamme Uudenmaankadulle. Talo oli upea kertaustyylinen luomus. Huoneet olivat korkeita ja täynnä upeita yksityiskohtia. Se oli ihanaa.

Olin sopinut tapaamisen Mademoiselle Friandisen kanssa puoli viideksi Kampin metrotunnelin edessä. Ennen sitä törmäsin Iiraliinaan ja onnistuin pelastumaan pelottavan kauneustuotemyyjän kimpusta. Kun Mademosielle Friandise tuli, kävimme parissa asustekaupassa ja Blipossa. Sitten päätimme lähteä Itäkeskuksen Eurokankaaseen ostamaan kankaita uusiin pukuihimme. Päädyimme mustaan viehättävään taftiin. Siitä on tarkoitus ommella liivihameet tämän kesän animeconiin. Mekkoihin pitää vielä ostaa pitsit ja vetoketjut. Löysin Itäkeskuksen Suomalaisesta kirjakaupasta ihastuttavan muistikirjan.

Mademoiselle Friandise oli muuten pukeutunut ihastuttavaan harmaaseen pukuun ja mustaan Moitién kauluspaitaansa. Asu oli viehättävä ja sopi hänelle hyvin. Itselläni oli periaattessa sama asu kuin tämän blogin yläreunasta löytyvässä kuvassa.

Lähdin takaisin majapaikalleni puoli kahdeksalta. Yö olikin kohtuullisen rauhallinen.

Aamulla lähdimme kohti Tamperetta. Matka tulisi kestämään kaksi tuntia. Aika meni mukavasti kuunnellen Rozen maidenin soundtrackia ja torkahdellessa. Kuitenkin pääsimme lopulta Vapriikin pihaan.

Museorakennus! Se oli ihastuttava. Miten jokin rakennus joka on tarkoitettua teolliseen käyttöön voikin olla niin kaunis. Holvikäytäviä, korkeita ikkunoita ja vaikka mitä. Jos aikaa olisi ollut enemmän ja sää olisi ollut kauniimpi olisin pistänyt photoshootin pystyyn. Harmi ettei Joensuussa ole sellaisia, koska kaupunkimme historia on täysin erilainen. Puutaloja kuitenkin löytyy ja ehkä kesällä pidän photoshootin puutalokorttelissa.

Toivuttuani rakennuksen upeudesta ja pelkän koon aiheuttamasta hurmiosta, luokkamme lähti museon sisätiloihin. Meille oli varattu opastus kahteen näyttelyyn.
Ensimmäinen niistä oli Tiibet. Kysisen näyttelyn opas oli suorastaan raivostuttavan innostunut ja hivenen kovaääninen mutta tuntui osaavan asiansa. Näyttely itsessään oli todella vaikuttava. Se antoi tiibetiläisistä kuvan todella värikkäänä (Kirjaimellisesti) kansana. Kaikki oli erittäin värikylläistä. Toisaalta oppaamme kertoi meille muutamia niin makaabereja yksityiskohtia etten välitä toistaa niitä.

Toinen näyttely käsitteli Dora Jungia ja pellavaa. Se ei sinällään kiinnostanut minua vaikkakin osa kudonnaisista oli kohtuullisen sieviä.

Tämän jälkeen saimme tunnin tutustuaksemme museon muihin näyttelyihin. Minä ja Madmoiselle Nuit suunnistimme saman tien kenkänäyttelyyn. Kyseisestä näyttelystä löytyi kenkiä 1700-luvulta asti. Minulla on niistä kuvia mutta en liitä niitä tähän kirjoitukseen vaan käytän niitä sitten kun teen Suuren Kenkäartikkelin. Näyttely oli kuitenkin upea. En ole koskaan nähnyt niin upeita ja niin monia kenkiä.

Kenkänäyttelyn jälkeen kävimme vielä Tampere 1918-näyttelystä. Se järkytti minua. Miten ihmiset voivatkaan olla niin julmia?

Mademoiselle Nuit ja minä juoksimme vielä hetken Tampereen keskustassa ostamatta mitään ja sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia.

Mademoiselle Parapluie.

Miksi lolita?

En enää muista mikä sai minut valitsemaan juuri lolitan. Se tuntui silloin niin luonnolliselta valinnalta että en voinut muuta kuin aloittaa vaatteiden etsimisen. Alussa tein luonnollisesti kaikki perinteiset aloittelijan virheet ja niitähän riitti. Onneksi ne ajat ovat jo takana päin.

Lolita on tavallaan kauneuden etsintää ja koska olen jo valmiiksi esteetikko luonteeltani en ollut kykeneväinen vastustamaan sen viehätystä. Olin myös aina pitänyt viktoriaanisesta ajasta ja rokokoosta. Moderni pukeutumistyyli joka haki näistä tyylisuunnista tuntui omalta melkein saman tien.

Monet jotka tunsivat minut ala-asteaikoinani eivät varmaan uskoisi mitä minusta on tullut. Ala-aste oli minun poikatyttöaikani. Ehkä lolita on minulle myös tavallaan menetetyn tyttöysajan korvaamista kauniilla röyhelöisillä asuilla.

Lolita on minulle enemmän kuin vaatteita. Kaipaan käytöstapoja ja sivistyksen turvaa. Rakastan lukemista ja etiketti antaa minulle jatkuvaa ajatuksen aihetta. Lolita on tavallaan jatke omaan persoonaani. Se on ainoa pukeutumistyyli jonka osaan kuvitella ylleni.

Lolitan kautta olen löytänyt keinon paeta nykyajan yliseksualisoitunutta kauneuskäsitystä. Haluan olla kaunis ja naisellinen ilman napaan venytettyjä päänteitä ja lyhyen lyhyitä hameita. En välitä siitä mitä valtavirta ajattelee minusta koska tiedän olevani kaunis näissä vaatteissa.

Lolita on pakoa jokapäiväisestä Joensuusta, joka parhaimmillaankin on (anteeksi vain) melkoisen harmaa kaupunki. Lolita saa minut näkemään Joensuun kauniimman ja sadunomaisemman puolen. Jokainen kaupunin metsä vaikuttaa seikkailuntäyteiseltä aarnimetsältä ja jokaisen rakennuksen sisältä voi löytää kauneutta. Lolita on antanut minulle taidon nähdä kauneutta silloinkin kun se on vaikeaa huomata. Jokaisesta kahvilasta voi löytää ihastuttavia makuja ja elämä tuntuu kauniimmalta.

Lolitan kautta olen myös löytänyt synkkyyden estetiikan ja oppinut ymmärtämään että makaaberitkin asiat ovat usein kauniita. En ole se lolita joka pukeutuu Angelic Prettyn uusimpaan luomukseen josta löytyy pastellivärien kirjo ja pitsiä enemmän kuin Joensuusta pystyy vuodessa ostamaan. Ei. Minä olen se joka etsii synkkyyttä Moi-même-moitién luomuksista ja kangaskauppojen sametti- ja silkkihyllyiltä. Väreinäni toimivat yön musta, hopeanharmaa, indigo ja viinin (tai veren) punainen. En kaipaa vaaleita värejä enkä oikein osaa käyttääkään niitä. Tämä näkyy myös sisustuksessani (taas yksi intohimo jonka löysin lolitan aloitettuani).

Lolita on minulle ennenkaikkea arvostusta ja rakkautta itseä kohtaan. Kun laitan ylleni Moitién liivihameeni ja kaikki sen vaatimat alushameet, sisäinen prinsessani näkyy myös ulospäin. Kun asetan hiuskoristeen puhtaille(sillä likaiset hiukset ovat so not rori), tuoksuville kutreilleni, ryhtini suoristuu ja tunnen itsevarmuutta, jota minulla ei koskaan ollut poikatyttöaikoinani. Lolita saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja kauniiksi.

Pukeutuessani lolitaan punaan huuleni ja mustaan ripseni ja tunnen tanssivani oman tahtini mukaan. Tiedän että ihoni hohtaa valkeana ja olen ylpeä sen liljankukan sävystä. En kaipaa ketään muuta kuin oman pienen itseni. Ystäväni ovat minulle rakkaita mutta tiedän että tarpeen tullessa tulen toimeen yksinkin.

Lolita on minulla kulttuuria, kauneutta ja elämää. Se on rakkautta ja intohimoa. Se on minun elämäntapani.

Mademoiselle Parapluie

Hetken mietittyäni päätin että minunkin sietäisi perustaa blogi tänne blogspotiin. Haluan laajentaa Livejournalini aihealuetta muuallekin kuin lolitan suuntaan joten Päivänvarjon alla tulee olemaan virallinen loliblogini.

Haluan tässä blogissa kertoa millaista on lifestylelolitan elämä täällä Joensuussa. Joensuu on kohtuullisen pieni paikkakunta eikä lolita ole vieläkään rantautunut tänne suuremmissa määrin. Olen tavannut kaupungissa kaksi muuta lolitaa lisäkseni eivätkä hekään pukeudu jatkuvasti.
Joensuu on kuitenkin mukava kaupunki olla lolita vaikkakin kuvauspaikat ovatkin harvassa.

Blogissa tullaan käsittelemään kaikkea lolitaan kautta rantain liittyvää pukeutumisesta sisustukseen, ompelemiseen ja kokkaamiseen.

Täytyy kuitenkin muistaa etten pukeudu kuin yhden tyyppiseen lolitaan ja se tunnetaan nimellä gothic lolita. Pastellisävyt eivät ole koskaan miellyttäneet silmääni joten tämä lienee vain luonnollista.

Tämä lienee kaikki mitä aloitusviestissä tarvitsee sanoa.