Lilium

Hiukan inspiroivia kukkia ja musiikkia kaikkien iloksi.

Liljat ovat ruusujen ohella lempikukkiani eritoten näin tummina. Jos menen joskus naimisiin haluan kimppuuni mustia liljoja ja tummanpunaisia ruusuja. Toinen kuva tosin on kallaliljoista mutta nekin ovat oikein kauniita.

Mademoiselle Parapluie

Koordinaatioita

Mekko: Moi-même-moitié


Paita: Moi-même-moitié
Kengät: Demonia
Rusetti: Henkkamaukka
Sukat ja laukku: Random


Villatakki, sukat: random
Hattu ja laukku: Vintage
Kengät: Kirpputori
Koru: Lahja


Hattu: Itsetehty
Koru: AT
Laukku ja paita: Kirpputorilta
Saappaat: Pleaser

Pahoittelemme huonoa kuvan muokkausta. Neiti Päivänvarjo myöntää olevansa kovin taitamaton kyseisellä alalla.

Mademoiselle Parapluie

Vielä kerran pähkinänsärkijä.

Lisää kuvia circlemme blogissa (Une Cortile des Roses).

Mademoiselle Parapluie

Arvonnan voittaja.

Arvonta on viimein suoritettu Kukkaisvarkaan tarkkaillessa rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. (Hän kirjoitti arvat, taitteli ne ja laittoi ne pyhään arpahattuun ja sitten kiskaisen yhden niistä ulos.)

Arvonnan on voittanut New vogue childrenin Caramea. Onnittelut voittajalle. Palkintona toimivat Innocent worldin Cutsew ja Babyn nuottipinni.

Mademoiselle Parapluie.

Arvonta päättynyt

Arvonta on päättynyt. Huomenna arvon voittajan ja ilmoitan hänelle. Kiitos kaikille osallistuneille.

Synttäripostaus ja arvonta

Rakkaat lukijat.

Kiitos tästä ensimmäisestä vuodestani bloggaajana. Ja mikä vuosi se onkaan ollut. On tapahtunut monia hienoja asioita, joista eritoten voisi mainita useat ihanat lolimiitit, johon olen saanut osallistua tai kihlautumiseni rakkaaseen Kukkaisvarkaaseen, vain päivää ennen animeconia.

Lolitan saralla olen edistynyt paljon. Vaatakaappini on kasvanut huomattavasti ja olen oppinut ajattelemaan halujen sijaan tarpeideni mukaan (vaikka myönnänkin että jotkut mekot ovat aivan liian ihania niiden jättämiseksi kauppaan).

Erityiskiitoksen haluan lausua Cortile des Rosesin tytöille joiden kanssa minulla on useita ihania muistoja tältä vuodelta. Toivon että tuleva vuosi tuo niitä paljon lisää. Paljon on jo suunnitteilla.

Ja nyt rakkaat lukijat aion julkistaa mahdollisuuden voittaa jotain.

Kommentoikaa tähän viestiin kertomalla minulle jokin tärkeä muisto suosikkivaatteestanne. Voittajalle on luvassa yllätyspalkinto johon saattaa jopa sisältyä brändiä.

Arvonta päättyy sunnuntai-iltana kello 17.00 jonka jälkeen voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti voitosta.

Mademoiselle Parapluie

Kukkien neito.

Violetit ja mustat kukat, rakkauden ruusut ja kuoleman liljat, levittävät pökerryttävää ja humalluttavaa tuoksuaan ilmaan. Ne sumentavat arviointikykyni. Tumma ruohikko kohoaa kasvojeni tasolle, kun valahdan polvilleni. Maa on kermanvalkeaa soraa, rosoista ja kantavaa. Hengitän sisääni suloista, myrkyllistä tuoksua, vaikka tiedän sen maksavan oman henkeni.

Tämä paikka on kuoleman niitty. Minut on karkoitettu tänne paikasta, joka kerran oli kotini. Minun oli paettava; ei ollut muuta mahdollisuutta. Tiedän, että tänne he eivät minua seuraa, ahdistajani. Eivät he ahdista sellaista, joka joko toivoo tai uhmaa kuolemaa. Muut eivät tänne tule. Ne, jotka toivovat kuolemaa - kuten minä - haukkovat henkeään saadakseen nauttia maailman suloisimmasta tuoksusta mahdollisimman kauan ennen kuolemaansa. Ne taas, jotka uhmaavat sitä, luulevat pääsevänsä pakoon niityn halki. Kukaan ei ole vielä onnistunut.

Kehoni huumaantuu ja lamaantuu. Ajatukseni hidastuvat, kipu kaikkoaa. Silloin näen liikettä silmäkulmassani, käännyn ja näen hänet.

Nainen, joka on pukeutunut mustaan mekkoon, mittailee minua häpeilemättömän suoraan. Hänen siniset silmänsä ovat siipimäisten ripsien kehystämät ja uponneet hänen persikanvaaleaan ihoonsa kuin kaksi kirkkainta safiiria. Hiuksensa hän on koristanut mustin ja liloin kukin, sekä helmin ja ketjuin. En voi liikkua, kun hän astelee luokseni pehmein, siroin askelin.

En pysty hengittämään, kun hän tulee luokseni. Sieraimiini tulvahtaa uskomattoman voimakas tuoksu, joka sumentaa näkökenttäni. Keuhkoni eivät huuda, sydämeni hakkaa kuin vimmattu, mutta kylkiluut eivät kolhi sitä mustelmille. En tunne enää kipua, vaan tuijotan häntä silmät suurina, lasittunut, voimaton ja vauhko tunne sielussani.

Hän kävelee luokseni ja koskettaa minua pehmeällä kädellään. Se on viileä ja rauhoittava ja tuoksuu vaniljalta. Hitaasti hän suutelee luomeni kiinni ja sivelee sykkeeni olemattomiin. Minä rentoudun hänen käsivarsilleen, kun hän hiljalleen syleilee hengenvetoni kevyiksi. Viimeinen asia jonka näen, on hänen hymynsä, ja vastaan siihen uupuneesti. Kuinka kaunis ja suloinen onkaan kuolema, kuinka rakastava ja pehmeä sen suloinen hyväily kehollani...

Tarinasta kiitos Serafironille.

Kuva liittyy circlemme photoshoottiin jonka julkaisemme myöhemmin. Sitä voisi varmaan kutsua teaseriksi.

Mademoiselle Parapluie