Ensimmäinen tytöistä edusti Korpinkynnen tupaa parhaimmillaan. Hän oli älykäs, lahjakas ja kekseliäs.
Toinen tytöistä oli Luihuisen tuvan jäsen. Hän kuului mitä puhdasverisempään velhosukuun ja veti älykkyydessä vertoja kelle tahansa korpinkynnelle.
HE olivat vihanneet toisiaan ensimmäisestä vuodesta lähtien. Joka kerta kun nämä kaksi sattuivat vastakkain ihmiset heidän ympärillään hakeutuivat suojaan.
Valitettavasti heidän viimeisenä vuonnaan he sattuivat törmäämään toisiinsa Pimennon tunnilla. Eikä jälki ollut kaunista. Savun hälvettyä professori Pimento heitti heidät luokasta ja määräsi odottamaan käytävällä siihen saakka että hän kerkeäisi päättää rangasituksesta.
Kun professori lopulta ilmaantui luokasta, molemmat tytöt tiesivät että he tosiaan olivat pulassa. Pimento katsoi heitä silmät leimuten. "Jälki-istuntoa! Linnan kellareita siivoamalla! Tänä iltana! Ja ette päsäe pois ennen kuin koko kellari on puhdistettu!"
Sinä iltana tytöt kohtasivat kellareihin johtavalla ovella. Molempien katseista näki että he syyttivät toista tilanteesta. Pimento katsoi heitä vihaisesti. "En välitä vaikka teillä menisi tässä koko viikko! Minun pitää valvoa järjestystä!" Professori tuuppasi tytö sisään ja lukitsi oven ja kuuli vain vaimeanatyttöjen raivoamisen.
Tapa jolla tytöt katsoivat toisiaan oli jäinen. Heistä näki että jos toinen joutuisi pulaan, ei toinen auttaisi häntä. Mutta kellarit olivat vaarallisempia kuin he uskoivat. Täynnä mörköjä ja muita pimeyden olentoja.
Ja ennen kuin aikaa oli kulunut pitkältikään he havaitsivat olevansa vastakkain peikon kanssa. "Mitä hemmettiä!" molemmat kiljaisivat yhtäaikaa kun peikko kohotti nuijansa iskuun kohdistuen suoraan korpinkynsityttöön. Luihuinen ei tajunnut mitä teki kun heitti loitsun kohti peikkoa, joka raivossaan kääntyi häntä kohti. Nuija oli jo kohotettu kun korpinkynsi loikkasi peikon jalkoihin ja huudahti jähmetysloitsun.
Tytöt katsoivat toisiinsa järkyttyneenä. "Miksi sinä...?" "En vain.." hämmennys oli yhä suurempaa kunnes he lopulta purskahtivat nauruun. "No lienee paras siivota tämä kellari niin päästään nukkumaan." "Jep ja sitten kun on nukuttu niin käydään potkimassa tiettyä professoria takamukselle. Eipä vaan muistanut mainita että täällä on peikkoja. Minun nimeni on muuten Andrea." "Simonetta."
Sen yön jälkeen he olivat ystäviä joka, hämmästytti useita muita tylypahkalaisia.
Ja professori Pimento ei muuten ole vieläkään toipunut niistä potkuista. Uskokaa pois ei toivukaan.
Kuvia saa klikkaamalla suuremmaksi.
Mademoiselle Parapluie
